Väläyttelyllä voittoon Klaukkalasta 77-84.

Tiistain lepakkovuorolla haettiin voitto KlaNMKY:stä. Lähtökohdat otteluun eivät taaskaan olleet parhaat mahdolliset. Joku oli yrittänyt nyysiä Heikin auton kaupungissa ja lukko oli revitty irti. Toisaalla Pösön matkustajat löysivät tiensä Klaukkalan koulun saliin, joka tosin oli puoli kilometriä sivuun oikeasta pelisalista. Lopulta ala-asteen pelisali löytyi ja matsi saattoi alkaa.

Vastustaja oli petrannut viime pelistä ja pelasikin hyvin ensimmäisen puoliajan. Vastustaja porasi korin alle erityisesti nro 23:n voimalla, jonka post-peli veti vahvuudessaan vertoja jopa Pyhtään härälle(!). Me taas velttoilimme aluksi tuttuun tapaan. Hätäisiä ratkaisuja hyökkäyksessä ja uinahduksia puolustuksessa. Lisäksi typeriä ronkkimisia , joiden ansiosta virhekuninkaat Jaakko ja Atte saivat taas 3:nnet virheet ennen puoliaikaa. Pienen koko joukkueen pukukoppikomennuksen jälkeen heräilimme ja puoliajan jälkeen otimme 2 minuutissa 10 pojon eron kiinni. Viimeiselle jaksolle lähdimme pienessä johtoasemassa, joka lopun kohelluksesta huolimatta riitti voittoon. Tuomarit vihelsivät kelpo matsin vaikka lopussa tuli pari tiukkaa paikkaa.

Jukka teki vaihtelevan comebackin. Fisu harmitteli enimmäkseen mokiaan, mutta naulasi kuitenkin Jukan tavoin pari tärkeää kuppia kirivaiheessa. Sunnuntaina haahuillut Rasmus oli toipunut aiemmin salaamistaan Veskun tupareista. Attekin uinaili ajoittain, mutta ryhdistäytyi ansiokkaasti. Koray pelasi tasaisen vahvasti koko ottelun.

Pojot: Tuomo 12, Koray 18, JaakkoL 7, Atte 19, Rasmus 15, Fisu 6, Jukka 5 ja Heikki 2p.

Paluumatkallekin riitti seikkailuja. Tuomon paitoja etsittiiin tuloksekkaasti parista koulusta. Aten ohjaama Clio päätyi voitonhuumassa hyvän matkaa kohti Tamperetta, ennenkuin matkustajat tajusivat suunnata Helsinkiin, jossa sitten piti kuulemma näyttää Jukalle kertauksen vuoksi vielä Pohjois-Haagaa, jottei pääkaupunkiseudun ihanuus pääsisi unohtumaan susirajalla.